Muutama päivä sitten kirjoitin artikkelin pyytää apua lukijani kysyä aiheista kirjoitan siitä.
Kaksi aluetta kommentit oli filippiiniläinen huumorintaju tai puuttumista tavalla voimme laskea leikkiä tai kertoa vitsejä. Toinen alue, jossa oli muutamia huomautuksia oli kieliongelma ja viestintä.
Marcel, joka asuu Kanadassa, mainitsi, että hänen Filipina vaimonsa, kun hän on toinen Filippiinien kotonaan voisi jutella Tagalog.
Steve, joka asuu täällä Davao hänen Filipina vaimonsa ja 5-vuotias tytär, mainitsee kun on Filippiiniläinen kävijöitä heidän kotiinsa, hänen vaimonsa on keskusteluja Bisaya sivuutettu se tosiasia, hän on siellä.
Ian, joka myös asuu Davao, on sama ongelma.
Minulle se on sama. Asun vaimoni ja kolmen veljen. Tällä hetkellä veljenpoika asuu hänen Marine Engineering työtä ja on täällä tyttöystävänsä kanssa. Jos joku puhuu minulle, Bisaya käytetään laajasti. Kun kysyn, mitä he puhuvat, olen usein kertonut jotain epämääräistä. Tai "se ei ole mitään."
Kun esitän kysymyksen, saan yhden tai kahden sanan vastaus kuten "OK", "ehkä" tai sellainen. Kun valittaa, olen usein kertonut, "emme ole Amerikassa, olet Filippiineillä." Kun kaikki puheet kunnioittamisen filippiiniläisiä ovat jo vanhimmat, ei sovelleta, jos se koskee heitä suoraan.
Minun veljen joko läsnä tai on valmistunut college hoitotyöhön. Niillä on ollut Englanti koulussa vuosia. He voivat lukea Englanti ja voivat kirjoittaa raportteja kollegion Englanti liikaa. He katsella Englanti elokuvia ja TV. Kuitenkin tämän tiedon, he eivät käytä sitä edessäni. Minulle ne eivät käytä energiaa ajatella ja puhua minulle.
Tämä ei ole vain minun kotona, se on useimmissa seka-avioliittoja täällä. Tiedän, se on heidän maansa, kielensä ja päätimme muuttaa tänne. Minusta on mielenkiintoista, kun olen käynyt täällä ennen minun liikkua, useimmat puhui minulle. Nyt olen täällä, se on ohi.
Jos muutat tänne vain elää kumppanisi kanssa, ei ole paljon valinnanvaraa, mutta jos hänen ystävien tai sukulaisten tapaaminen, tai jos voit vuokrata kotimainen auttaja tai jos perheenjäsenet liikkumaan käytössä Englanti vähenee huomattavasti.
Nyt jotkut lukijat ilmaista kiinnostuksensa oppia paikallista kieltä. Jos valitset Bisaya / Cebuano, ymmärrätte kieltä kaikkein täällä puhua, mutta entä paikalliset tv. Useimmat TV on Tagalog. Joskus ihmettelen, jos viestintä on pitää meidät poissa silmukan tai vain koska he eivät halua kommunikoida Englanti ympärillämme. Mitä jos opit Bisaya ja vierailijoita puhumaan Tagalog, olet pimeässä uudestaan.
Tiedän, että on luontainen ujous siitä filippiiniläisiä puhua Englanti. He pelkäävät niiden ääntäminen saattaa olla virheitä tai ne eivät puhu selkeästi. Kerron ystävien ja perheen kokeilla. Jos ei löydy sanaakaan ilmaista ajatus, voimme löytää sanan. Olen kärsivällinen, haluan vain nähdä ne yrittävät kommunikoida kanssani.
Tämän vuoksi eristyksissä ja mitä olen kuullut muiden samassa tilanteessa monet expats viettävät paljon aikaa kotona makuuhuoneessa. Useimmilla on tv siellä ja heidän tietokoneensa. En tiedä yhtään expat joka syö ateriat hänen makuuhuoneessa myös. Syön perheen kanssa, mutta vain Englanti puhunut pöydässä on minulta.
Minusta tämä tilanne on kiistanalainen. En voi muuttaa sitä mitä on ollut siitä lähtien kun muutin tänne. Jos olet muuttamassa tänne asumaan Filipina, joko vaimo, joka on ollut valtioiden tai joku aiot naimisiin täällä, yritä tätä ongelmaa ymmärretty. Se voi päättyä suunnitelmia, mutta jos et voi hyväksyä tätä elämää, se voi lopettaa sen takia.
I am hoping in the future when my nieces go abroad to work, or marry and move out of the home, things will change. I also have lived an isolated life in my past so I am used to it. I do notice I am out of the house during the day more than in the past so I can be with friends and be able to have conversations.
106 Comments to “Isolation in a Filipina/Foreigner Household”
Jätä vastaus
Sivustot maksavat aikaa ja rahaa. Tukekaa tätä sivustoa lahjoittamalla jos haluat
Powered by Max bannerimainokset
Onko heidän kielensä että monimutkainen, että et voi oppia tarpeeksi toimeen? Onko paikka tehdä luokkia opettaa kieliä? Jos näin on, että saisi sinut ulos talosta ja ratkaista kielimuurin. Tiedän meidän ikäisiä ajatellut mennä takaisin kouluun ei kuulosta hauskaa, mutta sinun täytyy tehdä mitä täytyy tehdä. Minun 2 senttiä vai pitäisikö sanoa pesoa. Jeff
Jeff
On opettajia täällä, mutta en halua käyttää rahaa tämän kustannuksella. Yksi ensimmäisistä ongelmista huomaan kielellä on ero ääntämistavat kirjaimet ovat erilaisia kuin jotkut Englanti. Lisäksi kielioppi on erilainen. Olen ollut täällä 2 vuotta ja poimien uusia sanoja ajoittain. Ehkä joskus otan askeleen.
Näyttää siltä, että jos se on talosi ja olet johtaja talossa olisi, että asetetut säännöt ja että veljen, jotka elävät oman katon ulos ystävällisyydestä sinun ja vaimosi olisi niitä, jotka tarvitsevat mukauttamaan käyttäytymistään, eikö? Mainitsit, että ne vievät hoitotyön ura haluavat parantaa elämäänsä ja elämäntapaa menemällä ulkomaille töihin ja asumaan. Kaikella do osalta ... En usko, että ne puhuu Tagalog / Bisayan / Cebuano heidän tulevaisuudessa kotona tai sairaalassa. Ehkä he ovat niitä näkymät kultainen tilaisuus oppia puhumaan Englanti entistä kotimainen manner.Perhaps sysäys sinä tai vaimosi saattaa muistuttaa heitä siitä!
Tiedän Pinay lääkärin täällä LA ... ja puhuimme juuri issue.And käyttöä Taglish sekoitettu englanti joukossa hoitajien täällä LA. Hän sanoi, että hänen perheensä (perheen asianajaja ... hän on musta lammas kurssin lääkäri) se on lannistunut, ja että vaikka opiskelija yliopiston Filippiinien Medical School ... se lannistunut, ja jos kuuli voisi nopeasti haitoista. Hän on melko hyvin koulutettua siitä hyvästä perheen Manilla ja erittäin onnistunut plastiikkakirurgi täällä LA: ssa ja 33 vuotta old.So En usko, että se on sukupolvien ero melko kasvatuksellisella.
Vain minun henkilökohtainen tunne asioita.
Kuten tavallista ... teette hyvää työtä teidän havaintoja elämästä Davao.
Michael,
En perheenpää. Meidän elinkustannukset eivät ole pelkästään minua. "My way tai highway"-asenne ei toimi, jos sitä minulle kävi tie.
Jeff-kun kysyt, jos kieli on niin monimutkaista, että me erikoiskieli oppia tarpeeksi toimeen? Lähden siitä, että kommentti joka Et ole oppinut puhumaan uusia kieliä viime vuosina! lol mitä kesti kolme tai neljä vuotta opiskelua 5 tuntia viikossa, kun olemme nuoria on paljon vaikeampaa nyt. En ole tapasi lapsi vielä, joka ensimmäisen vuoden jälkeen oppia uutta kieltä lukiossa voi puhua tarpeeksi puhumaan sitä. Uskon, että kun useimmat meistä pystyi puhumaan Visayan tai Talalog syntyperäisen puhujan kanssa voisimme hyvinkin aika loppuu! Ja tiedätkö mitä tarkoitan tällä? lol
Itse en pyrkiä käyttämään sanoja Visayan että tiedän ja jotka ovat aina saaneet hyvin! Jopa joskus hämmästyneenä. Mutta oppia tarpeeksi voidakseen istua ruokapöydässä ja jatkaa puoli tapaa älykäs keskustelu? unohda se! Vain ei tule tapahtumaan! Ehkä jotkut ajattelevat odotan liikaa, mutta minulle, jos haluat tulla asumaan tähän Englanti ottaen kaverit house, että Englanti ottaen työ maksaa, ja syödä ruokansa, joka Englanti ottaen työ maksaa, ja nauti kaikki edut, jotka tulevat kanssa elämään Englanti speaking henkilö, että on vain oikein, että te kunnioittaa sitä, että hän ei puhu Visayan tai Tagalog.
Ian,
Muutaman sanan tiedän ja käyttöä ovat Salamat (kiitos), Wali sapian (Welcome), Maayong Butang, hipon, gibee (hyvä aamulla, iltapäivällä, illalla) Wala (vasen) Tao (oikealla) ja saada hymy käytettynä.
Jotain hämmentävää, Wala (viimeinen kirjain on leikattu lyhyt on Ei, Wala (viimeinen kirjain venytetty) jätetään. Joten vitsi "Ei vasemmalla) Wala Wala."
Meidän talossa on myös paljon Tagalog puhutaan. Myös Bicol välillä vaimoni ja auttaja.
Mutta kun olen ympäri, kaikilla on yrittää parhaansa puhua Englanti, erikoinen, kun olen osallistunut keskusteluun. Jos olen työskennellyt minun tietokoneella tai tehdä jotain muuta, he voivat puhua mitä haluavat.
Yritän ymmärtää tagalog, ja ymmärrän osan siitä, mutta ei tarpeeksi liittyä keskusteluun Tagalog. At my age (60) on vaikea oppia uuden kielen, joka ei ole selkeä kielioppi.
Jan,
For me, I feel if I learn Tagalog they will speak Bisaya. If I learn Bisaya they will speak tagalog. If I learn both, they will find another dialect to speak.
Voi kyllä, ymmärrän hyvin, että se ei ole helppo oppia toinen kieli, (meidän ikäiset) erityisesti monet käyttää versiota ja sekoittaa murteita, joita puhutaan Filippiineillä. Mutta tiedän asuu täällä USA: ssa on yhteinen valitus kaikille ulkomaalaisille, jotka ovat täällä "oppia kieltä" = "We Speak ENGLANTI HERE". Mutta USA on mennyt pois sen tapa sijoittaa laittamalla Espanjan ja muiden kielten useimmissa jokaisen tuotteen voit ostaa täältä. Jos saisin muuttaa Meksikoon en odota heitä palvelemaan minua kuin me heitä. Minun pitäisi oppia kieltä. Kuten kerroin Bruce ennen kuin olen harkitsee välillä Belize tai Filippiineiltä eläkkeelle. Belize tärkein kieli on Englanti. Mitä enemmän luen ja oppia, Belize etsii parempaa.
Jeff,
You are correct. But the Philippine Govt advertises the use of English, and it is one of the Official Languages. But some speak poor english since the quality of English taught in the schools is bad too. There is also the feeling, “it is not my language so why speak it”
About Belize, no place is perfect, they all have advantages and disadvantages. As I said in the past, no matter where you chose, make some lengthy visits to try to get a feel for the country. Two weeks in a 5 star hotel only shows you the good life if your rich and will live at the hotel.
Vaimoni on oppinut, että kun annan hänelle hevosen silmään aikana yksi heidän keskusteluistaan hän pysähtyy ja selittää minulle, mitä he puhuvat. Olen mennyt siihen pisteeseen, etten voi yleensä poimia aiheesta, mutta 9 kertaa kymmenestä keskustelu on juuri mitään merkitystä, vain filippiiniläiset yakking noin päivittäin roskapostia ... ne rakastavat tehdä. En välitä kuulla hyvää kamaa myöhemmin. Minusta on erittäin epäkohteliasta on keskeyttäneitä henkilöitä vaimolleni ja minulle, kun seisomme siellä, joilla keskustelua ja ne vain selkään ja alkaa puhua vaimoni kuin olisin ollut siellä.
Marvin,
Keskeytykset ja unohdetaan sinä puhuessaan on niin yleinen täällä. He puhuvat "Respect", mutta se on yksisuuntainen katu.
Vaimoni on ollut Kanadassa tuskin vuodessa nyt niin yritän sietää satunnaista venynyt. Kuitenkin olemme Englanti ottaen maassa, ja odotan hänen puhua Englanti koko ajan, paitsi tilanteissa, joissa toinen henkilö ei voi puhua Englanti (mikä on melko harvinaista täällä). Päälle se, hänen Englanti on erittäin hyvä niin se ei ole liian vaikea seurata minun pyynnöstäni, jos hän yrittää. Hän on yrittänyt parastaan, mutta se on lähinnä muita Pinoys joka aloittaa keskustelun omalla kielellä, ja hän seuraa. Kuten aiemmin on mainittu täällä muita ihmisiä, tavaraa he puhuvat, ei kiinnosta minua eniten, mutta minusta on hyvin töykeä ja loukkaava muutenkin. Ja on ollut pari silloin, kun aihe on suoraan koskevat minua ja minun päätös tietyissä asioissa tarvittiin, ja jouduin odottamaan vaimoni loppuun hänen blah, blah muiden asianosaista sain viimein saa tietää, mitä on keskusteltu. Paljon aikaa meni hukkaan näin ja minun kärsivällisyyteni on loppunut varsin ohut. Siellä oli muutamia tapauksia, että olen täysin puhalsi minun kannen ja syttyi kiivasta väitettä. Nyt ehdottomasti vaatia, että vaikka elämme Kanadassa, en halua kuulla mitään Filipino minun edessäni, jos suinkin mahdollista. Teidän on paljon huonompi tilanne käsitellä ollessa kotimaassaan, mutta luulen, että lähiomaisten ja vieraat kodissasi on tehtävä parhaansa puhumaan Englanti.
Marcel,
You are correct. Let me know how long that lasts once you move here.
Minulle se on sama tilanne kuin sinun Bruce. Pyydän vain vaimoani ja hänen lastensa puhua Englanti ruokapöydässä, mutta ne tapana. Ne voisivat olla hieman huomaavainen. Mehän lähettää lapset kouluun. Ne ovat olleet college yksi lukiossa, mutta pointtini on että olen vain pyytää heitä puhumaan Englanti pöydän ruokailua. Minulla on TV makuuhuoneessa nyt ja useimmat minun aterioita also.When hänen perheensä tai ystäviensä tulkaa ne automaattisesti alkaa puhua siellä omalla kielellään ja thats kun vain jättää huoneeseen. Kun kaikki lähtee thats kun olen kertonut, että olin töykeä, että Englanti muuten. Siellä näyttää olevan standardin filippiiniläisiä ja toinen viholliset ulkomaalaisia täällä ja automaattisesti (maagisesti) meidän pitäisi tietää mitä tehdä ja miten toimia. En oppinut kieltä täällä, koska olin nauranut kun mispronounced sanoja. En kyllästy yrittää muutaman kuukauden kuluttua, jos aioin nauretaan joka kerta.
Steve,
As I mentioned in my reply to Marvin, respect is a one way street.
For me it was the same in my first marriage. I lived in California and married a lady originally from Argentina. When her family came to our house for a family dinner, they spoke Spanish. One time I left the dinner table and went to my bedroom. My wife told me I was rude. I told her they were guests in my house and they were the ones rude. I told her as my wife, she should stand up for me, not them.
We have little choices here so we need to get used to it. I find myself spending more time with expats so I can talk, but many have lifestyles different than mine so that get uncomfortable too listning to them brag about their women, bars, and golf.
Hei, olen uusi sivustoosi. Sen hyvä sivusto teit avenue paikallisten asukkaiden ja ulkomaalaisten oppia havaintoja ja mielipiteitä elää elämää ja kulttuuria Davao.
Regarding the topic you have posted, I agree with your observations. A couple of years ago, I had an american neighbor Mr. Art Cole, a retiree, who married a filipina here in Davao. Both of them were in the sixtees of age. Art, who is an outspoken type of person, normally raise his voice to say “Speak in English…in English” whenever the relatives or friends of his wife started talking. This usually happens during breakfast, lunch, and even dinner time where most people in his house gather around.
Though, Art managed to establish an “English please” policy for any member of the house to speak English whenever they are in front of him, there were still instances people were talking cebuano or tagalog behind his back.
Most of the time, I can observe Art “isolates” himself infront of the television set or infront of his laptop computer – retreating from the “noisy and bubbly” talk of his wife and relatives/friends living with them.
I thought such scenario above is just an isolated case, but as what I read from your site, it was not. I can imagine the difficulty that one has to go through. Its hard to learn new language like cebuano or tagalog on your own.
I hope filipinos visiting your site can help out english speaking foreigners who are in a similar fix cope up with the language barrier, and enjoy living here in Davao.
Enemmän tehoa sinulle. Kiitos.
Caesar Erel O. Macahilig
Freelance Translator
(EnglishTagalog and EnglishCebuano)
Cesar,
Kiitos löytää ja nauttia sivustoni. Nautin ottaa Filipino lukijat ja jakavat huomautuksensa ja näkemyksensä. Olen oppia filippiiniläisiä, jotka vielä asuvat täällä sitten Expats tai filippiiniläisiä asuvat ulkomailla.
Toivon tavata joskus. Lisäksi jos joskus on jotain jakaa sen lukijoille, toivotan teidät olemaan vieras kirjailija.
Se ei eristetty, on enemmän norm. Vaikka parit kokoontuvat yhteen, Expats istua samassa pöydässä, ja vaimot toisessa.
Koska oma sympaattinen, jos Davao, ehkä perustaa ilmainen Biscay luokan expats oppia. Monet meistä ei ole varaa palkata oma opettaja.
Hei Bruce,
Yes, I agree with you. It's more on the norm. Getting into isolation is one of the result of it.
Thank you for offering me to be a guest writer on your site. I will try to share some to the readers. (though I am not a writer myself).
Having a free Biscay class for expats is a good idea. Sure, I would be glad to help the expats here in Davao. ITS FREE. Let us try what we can do to learn Cebuano and Tagalog…
By the way Bruce, I do live in Davao City at Bolton Street. I am also an employee at the Civil Aviation Authority of the Philippines at Davao airport.
Kiitos vielä kerran.
Caesar Erel O. Macahilig
Freelance Translator
English-Cebuano and English-Tagalog
Caesar-
Älä ole huolissasi ole kirjailija, Hollannissa minäkin
Puhun Expats tiedän ja ehkä voimme yrittää löytää paikka luokkien jos saamme tarpeeksi kiinnostusta. Olen muokannut kommenttisi poistaa sähköpostisi ja solujen, mielestäni ei pitäisi olla kenellekään on.
Bruce Arvostan rehellisyyttä kuten olen todennut blogiisi ennen. Ajattelen jättää Filippiinit koska lanuage ongelmia. Olin tarkistaa Internetistä mahdollinen siirto paikkoja ja osu blogin Dominikaaninen tasavalta. Joku kyseli vetäydyt Dominikaaniseen tasavaltaan ja amerikkalainen, joka väittää elää Filippiineillä sanoi: "Miksi ajatella elämisen Dominikaanisessa tasavallassa, sillä kieli on aina ongelma. Vuonna Dominikaanisessa tasavallassa jokaisella on oltava baareja niiden ikkunoissa. Asun Filippiineillä kaikki puhuvat sujuvasti "täydellinen" ja n yksi on kalterit niiden ikkunoissa. "Miksi hän haluaa valehdella? Se on kokemukseni muutaman puhua keskustelunanalyysin Englanti ja sikäli kuin "täydellinen" Englanti en tietäisi sitä, jos olen kuullut. Jokainen paikka, jossa olen asunut Filippiineillä on ollut palkit ikkunoiden paitsi minun kolmaskymmenesseitsemäs kerros riipus Manilla.
Ne, jotka sanovat oppivat kieltä yleensä toimii jos laittaa teippiä mennä nukkumaan ja herätä puhuminen uusi kieli. Mitä kieltä he haluavat minun oppia, koska on niin monia murteita. Luin lehdestä eräänä päivänä, että rauhanneuvottelut MILF ovat vaikeita, koska Filippiinien osallistuvat tahot puhuvat kymmenen eri murteita. Ne ovat kaikki Mindanaon. Mutta todellinen ongelma on olen kokeillut ja voi oppia Tagalog ja vanhoja on turhautunut yrittää vain niin voin jäädä Filippiineillä.
Tunnen eristetty. Vaikeinta minulle ollaan julkisilla paikoilla ja ei tiedä mitä ympärilläni. Oma naapuri puhuu erittäin hyvä Englanti, sillä mies Englannista tukee häntä ja hänen lapsensa ja hän on puhua Englanti, kun hän tulee yli kahden kuukauden välein kymmenen päivän ajan. Hän oli OFW in Singapore hotellissa. Hän tulee ulos tavata Cardawe. Hän istuu omassa olohuoneessa katsomassa minun televisiota, syöminen ja juominen ruokani ja vaatia puhumista lanugauge En ymmärrä. Aikaisemmin, kun hän lähtisi olisin järkyttynyt Cardawe etteivät nämä olleet kertoneet hänelle puhua Englanti. Hän kertoi minulle, hän teki. Sitten kerroin hänelle ei vastata mitään, mutta Englanti. Hän teki, mutta hän voisi vastata Bisaya. Lopulta piti kertoa hänelle ei tule takaisin, jos hän ei voisi olla paremmin kunnioittavan minua. Olisin ollut suvaitsevainen, jos hän ei puhu Englanti, mutta se ei ollut.
Cardawe oma hoitaja puhuu ihmisarvoista Englanti ja jos ei, että en pystynyt, ja se ei pysy toinen päivä Filippiineillä. Pidän sää, pidän hitaampaa, maa on kaunis, en voi sietää ruoka, minulla on periaatteessa kaikki täällä, että minulla oli valtioiden ja sairaanhoidon saan erinomainen. Monet ovat kertoneet minulle, että he haluavat he olivat onnekkaita, mutta viestintä on tärkeämpää minulle kuin heille.
Olin houkutellaan Filippiineillä Los Angeles konsulaatin kertoi minulle jokainen Filippiinit puhui Englanti. Minulle kerrottiin Englanti oli ainoa käytetty kieli kouluissa ja lapsi voinut lopettaa Lukio tai osallistua kollegion, jos he eivät puhu sujuvasti Englanti. Sitten siirryn Internet ja syötettiin piilee että monet Expat postauksen kaikki puhuvat Englanti. Toivotan sivustosi olemassa ennen tein liikkua ja olisin ole muuttanut tänne. Olen varma, että olisin löytänyt paikan paljon lähempänä Yhdysvalloissa kuin Filippiineillä elää, jos en olisi pohtinut kieliongelma.
Ymmärrän turhautumisen ja symphatize kanssasi.
Tom,
Koska se on kotiin ja Cardawe on paitsi ystävä on oma työntekijä, olen samaa mieltä asettaa sääntöä siitä käytetty kieli kotona. Tiedän tunteen eristyneisyyden ja toivottaa olimme lähempänä ystäviä. Kuten tiedät, että olet tervetullut kotiini milloin haluat. Nyt tiedän sinun vaikea minun tupakoinnin, voin kunnioittavasti astumaan ulos tupakalle jos käyt.
Voit kommentoida Dominikaaninen tasavalta. Niiden kieli on espanja paljon Creole ranskaa. Haluat ehkä tutkia Belize. Jos tarvitset kumppani ja ystävä, niin voi olla käytettävissä.
Hi Sir, ehkä sen aika opit sekä bisaya ja tagalog niin sinulla tapana olla poissa silmukan
Erlyn,
I agree. Would you be willing to be my teacher?
Ilmeisesti monet [ok-ulkomaisia guys! lol] tuntea samalla tavalla kuin minä, että teemme parhaamme mahtuvat hyvin erilaisen kulttuurin takia, vain ollakseni rehellinen, haluamme olla suhde naisen kanssa, joka on toivottavasti vähemmän tuomitseva ja vähemmän vaativa, mitä me olemme käytetty. Asiat on mennyt niin suoralta kädeltä, jossa useimmat meistä tulevat että olisimme mieluummin elää itse kuin on sietää sellaista suhdetta, että monet [eniten?] Naisista sukupolvemme kysynnän meidät takaisin kotiin. Joten ei ole halukas kokonaan luopumaan identiteettimme tai luovuttaa meidän palloja yli lautasella etsimme kulttuuria, jossa toivottavasti vielä arvostetaan miehet! Ja monet meistä huomaavat, että täällä Filippiineillä. Me dont tänne, koska haluamme jonkun olla meidän orja tai palvelija, vaan siksi, että haluamme tilanne, että vielä voimme tuntea miehiä, vastaa, vahva, välittävä-ja tasa-arvoisia. Tiedämme, milloin tulemme tänne että tulee ongelmia ja kokeita. Se our stay here on aina hieman hatara huolimatta meidän maahanmuuttoa tila. Että aina pitää taloudelliset uhri valmiina fleece-hallituksen, poliisin, jota kauppiaat ja joskus meidän rakkaitaan ja heidän perheittensä. Vaimoni - kuka tekee, hänen oma valinta coz me dont tarvitsemme rahaa on aina kysytään, miksi hän toimii, kun hän "on ulkomaalainen"! lol haluavat jotenkin niillä on valkoinen mies hän on voittanut lotossa ja nyt hänen elämänsä on täydellinen! lol Ja kun he sanovat ", joiden ulkomaalainen", he sanovat sen samalla tavalla kuin joku sanoo ", joiden koira! Kuten vaikka kaikki ulkomaalaiset ovat samat ja sillä ei ole väliä kumpi olet, kunhan sinulla on sellainen!
Please dont ymmärtäkö minua väärin, olen täällä vapaaehtoisesti. Olen onnekas voi asua missä tahansa, jotka minä haluan. Mutta minä haluan tietää, miten muut kaverit ovat ratkaisseet kunnioituksen puutetta koskevat kieliongelma eli kieltäytyy kunnioittamaan ulos kyvyttömyys puhua Visayan / tagalog. En halua mennä vain valittaa siitä, enkä halua piiloutua työhuoneeseeni-syömässä ateriat siellä itseäni ainakin 2 kaverit ovat täällä maininneet. Koska Ogre ei näytä toimivan, eivätkä perusteet kunnioitusta. Mitä työtä? Olemme kuulleet kaverit jotka havent pystyneet ratkaisemaan ongelmaa, entäs kuulla kaverit, jotka ovat ratkaisseet ongelman [jos ylipäänsä on! lol]
Vau, että ystäväni oli rehellinen! Nyt se on ollut täällä viisi vuotta koen nyt tiedä, miten isoisäni tuntui tai oli käsitelty jonkin verran, kun hän saapui Yhdysvaltoihin vuonna Liettuasta. Hän ei koskaan oppinut Englanti ja oli käyttänyt monta kertaa läpi ulos elämästään Oregon. Nyt tiedän, kuinka monet latinot tuntui minun työpaikalla tai takaisin 70-luvulla, kun olen työskennellyt paljon venepakolaiset Vietnamista, tai ammatillinen iranilaiset me palkattiin minimipalkkaa. Nyt tiedän mitä syrjintä tuntuu, mutta minun Filipina vaimoni rakastaa minua ja huolehtii minusta ja tässä vaiheessa elämääni thats kaikki asiat.
Hyvä sinulle, Marvin. Amerikassa olen täällä ihmiset sanovat: "Jos Amerikassa, puhua Englanti ja lähteä kotiin" Nyt tässä ollaan "omassa" maassa .....
Mielestäni aihe on hieman vanha ja kulunut reunoista. Paljon melua tyhjästä. Jos, kuten Expats, tämä on suurin huoli, niin ei hätää, Mate! Mennä rannalle ja rentoutua.
SteveinDavao
Steve,
So how was your day at the beach yesterday?
Steve- you hear how people are feeling so frustrated and unhappy with their lives that in desperation they resort to eating alone in their bedroom- and your comment is “much ado about nothing” ???
I prey that you never feel so frustrated my friend.
And judging from the number of comments on the matter you are the only one who feels that the subject is ” a little old and worn at the edges”. We are real people here Steve with real problems and real concerns and I'm sorry if we are boring you !! Mate!
Ian,
Puolustuksen Steve, hän on ollut täällä vain muutaman kuukauden. Myös hänen vaimonsa asuivat valtioissa kuusi vuotta häntä.
Muistan kun olin täällä vain muutaman kuukauden ja minusta kaikki oli ihanaa, vaimoni ja hänen veljen elävät kanssamme oli ihana.
En sano Vihaan niitä, mitä en. Rakastan heitä kaikkia kovasti ja tekisi mitään heille, elämä muuttuu ajan myötä.
Sinun Filipino tuttavallisemmin totutella teidän talon ja he palaavat normaaliin elämään. He myös ymmärtävät ne cqan elämään elämäänsä ja välitä sinun.
Ajattele takaisin nyrkillä muutaman kuukauden, ja kerro minulle se oli erilainen.
Toivon tämän sivuston, kommentteja muilta ja muut Expats Steve oppii. Myös näitä tietoja Steve säätää tai opettaa hänen perheensä hänen tarpeitaan niistä.
Bruce-arvaus Steve osui raaka hermo! lol Sen tarpeeksi vaikeaa hyväksyä, että olemme tulossa vanhaksi, että parhaat ajat elämämme ovat takanamme, että meidän on opittava hyväksymään, että meidän täytyy odottaa lisääntyneistä sairauspoissaoloista, palautumisen hidastumista, osteoporoosin, epähuomiossa , lisääntynyt sairauskulut jne jne - tajuamatta, että joissakin tapauksissa elämämme on vain niin turhauttavaa, että tunnemme pahasti loukussa. Ja mielestäni sen täytyy olla joku, joka tuntee hänen on piiloutua hänen makuuhuoneessa ruokailun, koska hän vain cant stand että hän on sivuutettu ja disrespected ne, jotka oletettavasti rakastavat häntä. Niitä ympärillä jonka hän on rakentanut uuden elämän. Onneksi minun tapauksessani ole mitään sellaista, mutta en oikeastaan tunne niiden kaverit olemme kuulleet, joille se on niiden todellisuus. Ja siksi minun edellisen postauksen Päätin etten vinkua ja valittaa vaan pyytää saada kuulla ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet ratkaisemaan ongelman.
Ian,
Jos talosi on Englanti puhunut keskusteluja ja toveruus, että jos asiat huono minulle, sinulla on tilaa vuokrata ja liittyä perheeseen?
Odotan tapaavani teidät jonakin päivänä, ja saada tuntea sinut.
Sääntö nro 1: "Puhu ENGLANTI!!"
Olen Marcel vaimo ja Filipina haluaisin tuulettaaksesi mielipiteeni puhuu Englanti kuin "sääntö". Puhuminen Englanti on aina iso asia kahden meitä erityisesti, jos meillä on kollegani Filipino ympärille tai olen puhelimessa vastata puhelut muiden filippiiniläinen. Ymmärrän, että olen Englanti ottaen maassa, Kanadassa joten kaikille myös "minä" Erityisesti tulisi olla aloitteen puhua Englanti tai käytä Englanti ensisijaisena viestinnän muotoja kaikille Kanadassa. Jos olen mieheni kanssa yksin tai kenenkään kanssa, joka ei puhu filippiiniläisten kieltä Olen hyvin spontaani puhuu Englanti. Mieheni pitää siitä kertoa minulle, että mitään muuta kieltä saa minun käyttööni, kun olemme täällä Kanadassa erityisesti hänen seurassaan, mutta "ENGLANTI". Ymmärrän tämän ja olen OK kanssa, mutta minun ongelmani suurimman osan ajasta on aina kun alkaa puhua kaveri filippiiniläinen minussa ristiriitaisia tunteita, jostain syystä on tämä epäröi puhua Englanti kollegani filippiiniläinen "Olen hermostunut, että He saattavat ajatella olen filippiiniläinen, ja minulla on jatkuvasti puhua Englanti heille ", ja toinen on, hetki kuulen muiden Filipino alku puhu filippiiniläisten minulle En pysty lopettamaan itseni vakuuttuneeksi niiden ja itseni puhua Filipino takaisin palata. Jostain syystä tuli automaattisesti, alitajuntaan mielessä ohjaisi minua tai vaihtaa tilaa mielessäni, että jos tiedän, ja näen, että aion puhu mies Filipina se saa minut unohtamaan "Englanti sääntö" ja automaattisesti puhun filippiiniläinen , ja jos esimerkiksi tapahtui läsnä mieheni Odotan, että saamme suuri taistelu heti. Hän kokee, että teen sen tarkoituksella, on niin töykeä ja olen laiminlyönnistä häntä.
Marcel vaimo,
Ymmärrän sekä oman miehensä ja teidän näkemyksiänne. On vaikeaa, kun on joku paikka, kun ihmiset puhuvat eri kieltä. Varsinkin jos he täällä nimensä mainittiin, ja ei tiedä mitä sanotaan.
Sinun Kanadassa, miltä sinusta tuntuu, jos noin ryhmä Kanadan ranskalaiset ja ne vain puhuvat ranskaa.
Ainakin käytät Englanti kun ei teidän Filipino kanssa. Jos haluat nähdä, miten Marcel tuntuu, on hänet kutsua ystäviä tai perhettä, jotka puhuvat äidinkieltään ja istua ja katsoa miltä tuntuu, varsinkin jos kuulet nimesi ja jotkut nauravat ja et tiedä, jos he nauravat sinulle, tai teitä.
Joillekin jotka ovat kommentoineet, eivät koskaan kuule Englanti kotonaan. Ne on eristetty heidän makuuhuoneeseen ja kuulet vain Englanti, jos he menevät ulos ja tavata toinen expat.
Tunteeni kun on filippiiniläinen ystäviä vierailun, ne ainakin viettää aikaa puhua englanti ja conversing kanssa Asawa. Näin hän ei tunne eristetty.
Ian, Bruce ja muut
En tarkoittanut mitään pahaa minun kommentit, vain että elämä on hyvää täällä, ja meidän täytyy ymmärtää, on hyvää ja päästää irti asioista, jotka vaivaavat meitä eniten! Aurinko paistaa täällä ja siellä pyry valtioiden tänään. Meidän on ymmärrettävä, että enemmän ja ulos ja pitää hauskaa.
Olen kirkossa ja ystävien sinne ja tapaamiset ystävien Mindanaon ja tehdä pieniä retkiä rannalle ja paikallisessa kahvilassa. En ole liiketoiminnan tyyppiä, mutta ystävät ovat aina hyvä idea, en ole rannalla tyyppiä, mutta se on raikasta ilmaa ja auringonpaistetta, ja en ole iso kahvinjuoja, mutta aika ulos talosta.
Kaikki mitä sanon on TRY. Jos istumme omassa huoneessa ja valittaa, mikään ei muutu, oikea! Kun tulin tänne tiesin kaikki eivät puhu Englanti, mutta ajattelin enemmän yrittää. Raskauttavana kuin voi olla, se ei pilaa minun päiväni, en anna sitä! Ok, jos pysyn piilossa maailmalta, se on minun tehdä. Kyllä, olen viettänyt päivää minun makuuhuoneessa, jossa TV ja tietokone ja olen jopa ollut muutaman aterioita, mutta en aio antaa periksi itse asettamiaan erakon. Paitsi kaveri, joka on vammainen ja ei voi kiertää hyvin, olemme kaikki pystyvät tekemään jotain ja istumisesta haluavat parempia aikoja ei korjaa sitä.
Meidän täytyy tehdä parempia aikoja. Luulen olen inha kaveri joka aina näkee lasin puoliksi täynnä. Anteeksi ali. En todella halua loukata tunteita täällä.
Nyt mennään ja hymyile, se ei ole lunta täällä! Perheeni takaisin Ohio on niiiin kateellinen!
Olen aina tulla ulos ja kahvi tai lounas ja olin nauti tavata. Vain Holler, ja olen siellä.
SteveinDavao
Steve,
Your personality and positive outlook is one of the reasons I am glad we met and I consider you a REAL friend. I just wish we could see each other more often.
With this site, we can look back in a year or two and see if you have changed.
About the glass and the water, remember, here in the Philippines one drop of water is Tubig (too big)
Bruce, minulla oli hauskaa rannalla lauantaina. Täytyy addmitt en ole paljon rannalla kävijä. Täytyy varoa liikaa aurinkoa. Us vanha valkoinen kaverit polttaa hyvin helposti. Kävimme Blue Jazz ja oli hauskaa. Tapasimme Austraian pari siellä ja oli mukava chat, sitten takaisin Davao ja lounaan Boydin Pizza. Käytti noin P1800 koko päivän ulos. Not bad!
Steve,
Glad you enjoyed it. Hope to see you Wed night for the FoM Valentines Dinner.
Steve-ei hetkeäkään ollut luulen että tarkoitti mitään pahaa! lol Aikuiset, jos ollaan rehellisiä, mitä he sanovat, joskus samaa mieltä, ja joskus eri mieltä. Että miten elämä on. Ja joskus me ei loukata muiden ihmisten tunteita! Olen varmasti tehdä! lol
Mutta kuten sinä Steve En yritä olla rehellinen. Kuka olen ja mitä uskon sisään Tunnen paljon ihmisiä, jotka kertovat minulle, mitä he ajattelevat haluan kuulla. Mitä tarvitsen ovat ihmisiä, jotka kertovat miten he truely tuntuu, ja jos joskus minun ego saa mustelman olkoon niin. Mutta niin kauan kuin olemme totta, miksi sanomme asioita, ja älä sano heille vain yrittää aiheuttaa ongelmia joka sopii minulle. Selena sanoi tänä aamuna, miten ulkomaalaiset tappoi heidän Pinay kumppaneiden [oikeastaan hän sanoi, että jos pinoy jättää vaimonsa "ainakin hän hengitti vielä"] Selena periaatteessa kutsuttu kaikki ulkomaalaisten kanssa nuoremman vaimon pedofiili! Minusta noissa exteme ilmoitukset eivät mitään sillä se auttaa meitä tulemaan toimeen elämässä, ja niiden on tarkoitus vain aiheuttaa riitaa ja ahdasmielisyys. Tähän asti olen huolestunut Steve sinulla ei ole mitään appologise for-itse asiassa ensimmäinen olut / kahvi on minulle! lol
Ian,
Tietoja "jää hänen elämänsä, entä talo, luulen, Lanang jossa Aussie löytyi haudattiin pihalla ja hänen ex-vaimonsa ja hänen poikaystävänsä pidätettiin murhasta.
Bruce, I will be in Leyte later this week and will try to tell you what happens when the crowd is together. My advantage is my wife has been here in the us for almost 15 years and her english is almost better than mine. She is a unit clerk at the hospital and uses english every day. My knowldge of dilect is very limited but my family there has always been willing to speak to me in English. As you said only two weeks at a time. I will watch and tell you what I see on the other language issue. I also know a little spanish and can understand some of the words spoken there. Most times I can follow the conversation. They are often suprised when I interject a few words into the conversation.
Don M,
Kyllä, antakaa minulle päivityksen ja ehkä vieras artikkeli tai kaksi jakamaan kokemuksia.
I would be happy to send you an update on my return.
Don,
Thanks and a 200-500 word article with photos would be nice too.
This is starting to sound like a school paper–is that college rule paper single spaced!!! haha
Bruce- how do I get info on teh F of M dinner this week? I cant seem to find any information
Ian,
Olen lähettänyt sinulle vastauksen. Kaikkien muiden on valmiiksi Ystävänpäivä Illallinen Gardinia Frescia vuonna Matina, kahdeksantoista.
Sijainti on Moralesin Village Road. Sammuta MacArthur on Jetti huoltoasemalla hieman pohjoiseen Buffet Palace.
Bruce-yksi asia tästä sivustosta, joka ajaa minut hulluksi tämä, yritän lukea ihmisten kommentteja, kun ne julkaistaan. Mutta joskus palaan lukemaan uudelleen jotain, ja thats kun huomaa että olet kommentoinut 3 tai 4 tai 5 viestiä takaisin, että en ole koskaan nähnyt ennen. Taisit mennä takaisin ja laita kommenttisi missä tunnet sen parhaiten sopii, mutta ajat minut hulluksi tee sitä! lol Kuten sanoin yritän olla niin laiska kuin mahdollista ja toivoa löytää tapa lukea tuoreita kommentteja liikuttamatta takaisin viime 5. Ehdotuksia?
Ian,
Koska joitakin teknisiä ongelmia, en voinut vastata kaikkiin kommentteihin tänä aamuna. Plus jos muutat nimeä kommentti otsikon tai jos vaihtaa isoiksi se menee uutena commenter ja osaksi maltillista hyväksyntää.
Hei Bruce,
It's been some time since I've posted anything here and for that I'm sorry.
But when I read your latest post I had to chuckle with tongue in cheek and add a little something here just for fun. Yep-that problem is even here in our neck of the woods too. Angeles is not exempt from the lack of English in the home.
Kai se on vain yksi monista asioista täytyy tottua elämään täällä. Kuitenkin suurin osa on olen havainnut sen todellisen siunauksen liian. Mielestäni jos keskustelu tai ilmoitus on suunnattu minulle, ei tarvitse aina "virittää sisään" Minä olen vapaa jatkamaan omaa toimintaa tai ajatuksia.
I do spend a great deal of time outside of the home by choice. I have refused to isolate myself or be relegated to a self imposed purgatory.
My wife and I seem to spend adequate time together that the lack of English use in our home is not much of a problem.
Also, for myself, being on the local police dept I am in contact with locals all day long. They know I do not speak or understand the local language and so I have a good time trying to understand their use of English as I try to help solve whatever problems they are presenting me with.
I guess really, its all in the attitude one has and the determination to adjust to a different and often frustrating way of life…
Gene,
Yes it has been a long time hearing from you. I thought I insulted you or something.
It is good you found your niche. With the Police, do you get a whistle to blow and were a cute uniform with the ropes on the shoulder?
For me it is difficult since I enjoy conversation and sharing thoughts and ideas.
Wow-you're really up late! No, never an insult.
Yep, we get a wistle bun no sholder ropes. Now I feel deprived-hahaha!!
I enjoy the conversations and thought sharing. At times like those I visit a few foreigners that live close by. If fills the need but more often than not it just remindes me of a lot of the reasons I left the states and moved here.
Guess thats all for me tonight. Its my turn to get up early and play “Mr. Mom”, go to the school and do laundry.
Hmmm, I wonder how much Viol is going to pay me for doing all this “womans Work?” Just kidding—its nice to be able to help out and let her sleep a little bit later…
Gene,
Stand up for your rights, housemaids, even expat, needs decent wages.
I talked to my wife about this particular issue. We live in Texas and its very rare we run into Pinoys. When we do though, she speaks tagalog and I do not have a problem with it. We have also had pinoy visitors in our home and they speak tagalog, though my wife frequently brings me up to speed on the conversation. When we visited her hometown, it was about like you guys described. I would kind of hang out with and tend to my son while everyone chatted. The family was very nice and many of them had one on one chats with me. There were times when my wife was telling a story, and someone would break into english to ask me a clarifying question.
Of course, this was a short stay for me, so it never got to a point where it really grated on me. Its gotta be harder when that is a way of life. When I asked my wife the reason for this, she explained that it is very awkward for 2 pinoys to have a casual conversation in english. Imagine that you went through the effort of learning a second language and got good enough to hold conversations, but not really fluent. If you were to meet another english speaker in the same condition, it would be awkward to speak in the second language and much more comfortable to speak english. I imagine this would be especially true between family members.
I am not sure about the other folks here, but most of the chatter I have heard between pinoys has enough english mixed in that you can get the gist of the conversation. I am not trying to minimize anyone's angst here, but it seems natural that folks will have a strong preference to speak their first language.
-Lonnie
Lonnie,
It all depends on the level of English the family knows and how willing and respectful they are to talk to you.
Lonnie- I agree with you 100% . And I do appreciate that when they get excited, or are using anecdotal references that the natural inclination is to switch to the language that they feel most comfortable in. That I take for granted. What is the problem is when they are sitting at dinner with me, and they all know some english, and they all know that i do not speak either tagalog/visayan, they still refuse to show me any respect by talking in English. If my wife goes to another home I do not care what language she speaks in. If she is speaking to a relative on the phone i do not care what language she speaks in. When she is texting- which as you know is an almost full time event here- i dont care what language she speaks in. But when they are invited to eat at my table – that is when i expect to be treated with respect and have the conversation carried on in a language that we ALL can understand [ not just everyone EXCEPT me !!] People have said here ” well, if thats all you have to complain about thats nothing!”- but i can tell you that to me it certainly is something !!! There are many cultural differences and I honestly can say that I really do try to be considerate about those differences and to try not to make filipinos uncomfortable in my presence. But I deserve the same in return. And I will NOT give up like some and slink off into my bedroom to eat ! NOT IN THIS LIFETIME ! I will be as considerate as possible but i will not let you come into my home and disrespect me !!
Ian,
Again you tell it like it is. Too bad no matter what we do or live, we are not treated as equals.
Well, what about starting a food fight? you know, show that you are left out and flip some piece of food on a spoon at one of the main offenders? It will surely get their attention and may demonstrate the unfairness of their behaviour. Dont pick on a violent type though. Preferably a woman. It may turn out to be a fun night and you know, I think it could result in them thinking: “Hey! He was right. We are being rude.”
Roger,
DO you want me kicked out of the house? We all have to find our niche if there is this type of mix of family. As someone famous once said “you need to pick your battles”.
uh Gene- if you do windows I have an empty maids room you can use ! lol
Ian and Bruce,
You both bring up good points. My wife probably feels like you guys do. She is isolated in a foreign place, but has made it her home. The household language is not her first language, but her husband, child and neighbors all speak American. She spends a lot of time online chatting with her family… so much so that our little boy dancing on webcam is routine here. My wife fills me in on the latest family drama and all the funny observations that her family tells her about us and our kid.
With this said, the dinner table should be as sacred as the bedroom in the sense that both husband and wife should be partners with a unifying theme. In these venues, neither should feel like an outsider.
-Lonnie
Lonnnie,
Unfortunately for me, my nieces are not willing to make the effort to speak in English and have conversations with me and my wife will not exert any power towards them. I think she prefers not using English so much so it is an easy out. I love my wife and my nieces even without the conversations. I am not prepared or have any thoughts of leaving my wife, so this is one of my “Crosses to bear.”
MindanaoBob posted comments on his blog to the affect that he wouldnt name THIS blog so as not to embarrass people here who had a problem with people not speaking English at meals when the foreigner owner was present . [ I hope i havent misrepresented what he said- i'm trying to be honest here]
Bob said that as we are invited guests in this country it is up to us to learnt to speak tagalog or visayan. My comment to Bob was that I agreed with him- invited guests should respect the host- and that as invited guests in my house I expected them to show me that respect. But I do have to thank Bob to referring me to someone who teaches Visayan. Previously Bruce said that he couldnt afford a teacher and now I see why- the person Bob referred me to charges 250 pesos for 1-1/2 hours . But I will make an effort to learn more – just to make life a bit more fun.
Ian,
I commend Bob for his taking the time, money and effort to learning Bisaya. He has stated in the past he started and stopped. Then he made up his mind to DO IT, and he has.
I also remember a long time ago he stated he would only allow English in his home. Times change and idea and ideals change too.
We also need to remember Bob is an Entrepreneur and knowing the language can help him in his business activities. He also has been here in the Philippines for almost 10 years.
Another advantage for him was his wife lived in the States for, if I am correct, 15 years so she is able to conduct herself in English fairly well.
As I have stated on the recent past, I am not trying to condemn the Filipino people or this country, I am just trying to open the minds of people thinking of retiring here and some things they might encounter.
As I state, this is not America, the UK or Europe. This is an Asian country with a mix of cultures. There are so many differences to life here. Some sites like to paint a pretty picture and some condemn everything.
Some do it for activity and some for income. I make barely any money from this site and am not knowledgeable to use the internet to make an income to support a family. Some readers are kind enough to donate to this site to help, but it is few and far between. Some promise continued support but that never happens. I do not expect the readers to feel they need to support me. As long as I can find topics about life here I will continue to write. If I “piss” off some, so be it. I do not lie, or sugar coat life here as “the best place to live next to Eden' unless your in Toril and close to Eden Nature Park.
I started this site to tell about my life here and over time have tried to develop it as a guide for others making the move.
Bruce, thanks for giving us a place to learn about ourselves. You should be very proud of the service you are providing. Keep bringing us together.
SteveinDavao
Steve,
As I mentioned in a reply to Ian, My site has developed from this is me, to this is life here. Some of my articles has even caused arguments in my home.
I have also outraged some people and had negative comments from other Blogs. This is fine. I try not to insult anyone and respect the other blogs information and what the present to their readers. I do not steal or plagiarize other ideas as I know. Recently I have been too busy to visit many of the other similar sites I enjoy.
I write from my experiences and observations living here. Not all experiences or lives are the same. Some Expats have more money so they can live a better life. Some are single and enjoy a different lifestyle then me or others live.
Some have girlfriends or wives closer in age, some with larger differences. Some have educated ladies or employed and some have ladies with basic education and no work experience. Because of this, each ones situation is different.
If I am able to open each others minds, and share experiences it will help others in similar situations.
With this I have made some good friends through this site. Some I have met as with you and some I only communicate via the internet. With all this, I am happy and proud of the footprint I have made through this site.
Bruce,
Just noticed your last reply to mine. It's ok really.I get a great salary for playing house maid. Lots of great food as Viol loves cooking. And to be able to spend my life with the greatest wife that a guy could ever have.
I'd say thats the best salary I could have.
Besides, it's nice to be able to help her out round here. And on mornings that she does the choars, she brings me coffee and breakfast in bed.Truly, life doesn't get any better than than…
Gene,
I was joking just as housewives in America are not paid in cash. It sounds, even with a tight budget, you have a good life there.
Hi Ian,
yap I do windows also. But thats only because im taller than Viol. Or atleast thats what she tells me. Hahaha…
it's really hard to understand and speak visayam language, tagalog is our first anguage, i can speak bisaya but when someone is speaking i can't understand any single words she said, hahahahaha
Alantooth,
I guess your not native to this area and are from the Manila region. Do not feel bad not understanding Bisaya, I cannot understand it either.
hahaha what i mean bruce i can still speak bisaya but when i met someone and can speak better than me, i can't understand what the hell she's talking… lol
Allantooth,
Then talk Tagalog, everyone exept foreigners know that.
hi bruce,
thanks for a very nice site. i am curious and very much entertained by observations of expats like you on filipinos and the philippines in general. it's nice to know about how foreigners and most especially westerners like you think about us and our way of life.
i am a local currently living in the country and i really apologize if you feel offended if filipinos speak in the local language if they are in front of you. i sincerely feel that no offense is meant by it. maybe it's just a matter of filipinos communicating to other filipinos, a matter of one doing the easiest thing, which is speak one's first language. maybe the same thing would also happen if two americans converse with each other in a party in france even if the host is french, except if the americans are addressing the host directly. so maybe unless you are addressed directly, filipinos among ourselves always speak in the local language as a matter of convenience. shyness in speaking imperfect english i believe also has nothing to do with it.
unless of course it's in a business setting where english is the medium of communication, as in the call centers.
great website and keep it up.
Iccph2000,
I do not mind Filipinos talking to Filipinos in when I am out or when I am not part of their conversation. What upsets me in a social or family setting being left out of conversations and when asked what the topic is, I just get “nothing”
maybe they can't speak your language, it doesn't mean you're not part of their conversation or they left you out, just like me, i cant speak your language fluently, it always happens to me my cousins from states tryin to catch me up in yahoo messenger i hef to pause for a while and look for my pocket english dictionary, joke!!!!
Alantooth,
You are right, at times I am not in their conversation, they probably are talking about me.
Bruce- don't be discouraged as people will always speak what is most common and more comfortable to them. In time most formalities wear off such as in the case of you first going to the PI. What you are dealing with is cultural and generational barriers. It seems like you want to have deeper and more personal conversations with your nieces but this is a common problem in society with every country.
There is no quick way or answer to your issue of being felt left out in the conversations. If you think of how people interact and the fact that people will always feel most comfortable who they can indentify most with. Groups and conversations will always be centered around race, age and interests.
Even if you learned the language right down to the most perfect accent you will still be left out in some cases. I remember reading about Non japanese people moving and living in Japan, even some half japanese/Brazilian and no matter how proficient they were in Japanese they would still be considered outsiders.
If you are not willing to learn the language at this point, which i understand because it is difficult after a certain age and time in life. Then I would suggest just continue speaking english, being as honestly polite as you can and like Steve said in other posts don't let it rot your mind.
You probably don't think they know you are frustrated, but your frustration is probably felt by them as well. You said you had to bear another cross and your right, you probably do in this case. The only suggestion I can offer is to get more interested in what your nieces like but it has to be genuine or get them to find something interesting in you. I know everyone on these boards are of a certain “senior” age but I always go with the old adage that once you stop learning in life, your pretty much dead.
Living plants are flexible, In death, they become dry and brittle.
Also when you think people are talking about you, most chances they are but how you react will determine how long they will keep talking about you.
Anyways keep posting your thoughts, your observations are pretty interesting.
Hei Bruce,
Just found your site today and have read a couple of your articles – very good, very interesting!
I'ma Brit who has spent the past 2 UK winters here in Manila. I came here December '08 (aged 44) to meet my stunning online Filipina, April (25) plus her family of course, and then returned October '09 to see the beautiful little daughter we created between us, haha!
Regarding language issues, you do sound a little down regarding this problem, for sure. I know what you're talking about, since April's family all sit around yakking away in Tagalog too. They complain of 'nosebleed' whenever they have to speak English. Have you heard that term?
I have tried pretty hard to learn Tagalog, but it's a seriously tough language to crack. Sure, the pronunciation is non-intuitive to us Westerners, but worse than that is the diabolical (seemingly random) word ordering of each sentence. And they have about 6 different words for 'you'. And every verb has a different word depending on the tense you use! OK there are some patterns, but they are hopelessly complex and unreliable. Like the Philippines itself, the language has little logic or structure to it … it's Tough with a capital 'T'!
So anyway, after a lot of effort I gave up. Now I just let their yakking wash over me, and I try to pick out the occasional word and maybe use that to occasionally interrupt and say, “Hey, are you talking about ?” … following which April will generally tell me what's being said.
And there's a running joke here that whenever I hear them say, “Blah blah blah blah si Mike blah blah blah” I just go (literally), “HOI, blah blah blah **si Mike*** blah blah blah???” with raised eyebrows, and then they tell me what they're saying about me that I should know. It seems to work OK, but much of the time I'm just left to my own thoughts tbh (when the family are around). When it's just me, April and Anni (our daughter) then obviously English is spoken.
My suggestion to you is that you try to engage with your Wife at some opportune moment about what was being said at the table (say) just with a view to showing interest and getting up to date with what's happening. And then don't be afraid to gently but persistently grill her on some matter that they were discussing, especially if she tries to brush you off. If this annoys her somewhat then hey, now she knows how it feels to be annoyed! Just an idea, give it a go.
On another subject, I got robbed (pick-pocketed) out of P5k the other day on a Jeepney here in Las Pinas. I guess you guys all have your own cars etc, so you don't need my warning. But just to say, don't travel on Jeepneys, especially with a very young and vulnerable (and cute!) baby on your knee, cos you will be wide open to the 'Laglag Peso' gang who operate hereabouts!
Anyway, great site Bruce, think I'll be a regular visitor here even when I'm back in the freezin' cold UK (as of mid-March).
Mike in Las Pinas,
I do feel a little down. I enjoy conversations. It helps me get to know people, their life, their customs, what they enjoy, do not like and all about life here in my new country. The hard part is I can have great conversations with strangers and so little with my nieces who live in my home. When I ask what is being said, most times I get in reply “nothing.” As you say, learning the language here with different letter pronunciations, grammar and sentence structure, it is a difficult task.
I have heard of all the crime and pickpocketing in Luzon. Here in Davao I have not heard of any pickpocket problem from foreigners but had heard of a Filipino friend who had a cell phone case on his belt and had his phone stolen on a jeepney ride. That is why I keep mine in my pocket.
On a side note about honesty here in Davao. I keep my cell phone in the same pocket that I keep my paper money and money clip. A few times in a restaurant, I pulled out my cell phone and my money fell out. Every time it happened a Filipino called my attention to it and then bent over, retrieved my money and handed it to me.
Hei Bruce,
One thing I would say regarding your (young?) nieces is that in general young (eg teenage) women/girls do go out of their way to avoid discussions with 'old men' like us. I have a 16 year old daughter and having chats with her is like getting blood out of a stone! It just isn't 'cool' for them to be discussing their affairs with us old farts. So, don't feel too bad about your nieces, it just might be a teenage thing (or similar).
But seriously, try chatting to your wife about the conversation at the last meal (that you understood none of). Ask her to summarise the main points for you. This will keep you up to date with events, allow you to enjoy a good chat with your Missus, and probably bring it home to her just how much the language issue does result in your missing (ie she might see how you're getting isolated).
Having said that the one value that Pinoys seem to lack almost completely is empathy. Perhaps because life here is so hard, they don't do empathy!
Finally, my view (controversial!) is that it's unreasonable to expect a group of folks to converse in a foreign tongue just because there's one foreigner there who can't understand what they're saying. Even if it's his house! Me, I'd just let it wash over me BUT I would expect to have a conversation with my wife at some point to establish what I missed (the main points anyway).
Just giving my view, that's all ;o)
Mike in Las Pinas,
You are correct in your views, but I would expect more than a one word answer to my questions. Well that is life here.
Hi Bruce, First time writing here, but I've discovered your site and find it to be very interesting, with a lot of worthwhile comments from readers contributing too.
I'm sorry that you're kind of down about the language barrier, and I never realized that it was such a major issue among many, but now see that it really could be a big problem.
If I could make a suggestion–you seem like an approachable kind of guy, and someone interested in people. Have you ever considered volunteering at a nearby elementary school? You could trade your English conversational knowledge with simple lessons in the local language. English is taught to the children on a simple level, and your practicing the dialect on a simple level, with less judgement coming from small children might be a help to you. Maybe a barter system between teachers or where you all could learn each others' conversational dialect together would be good. I know that this approach helped me when I first started out, and it might help you and others too.
Maybe your wife and extended family would cut you some slack, and meet you halfway at the dinner table if you tried this.
This may or may not even appeal to you, and that's fine too, but you could give it a try.
If I can give any advice in learning the language, never underestimate the abilities of children in your household and extended family to helping you with your language skills. Grammar is not that important, just basic conversation is all you really need to start. You really only need some vocabulary and simple phrases to get started, and they're always happy to help and they don't even mind when you goof up!
Queenbee,
Thank you for visiting and commenting. I have seen your comments at the other site we both visit. I hope you will continue to enjoy my writings.
I like working with kids. I have never thought about what you propose. I have heard some schools and teachers feel insulted when a foreigner offers to volunteer your assistance. It makes them feel they are not qualified to do what they are paid to do.
If you have any contacts in Davao, I would be happy to assist in any school.
Sorry Bruce, I wouldn't know of any contacts in Davao. But I can't imagine any school there not being glad for any attention and interest that you might bring. Something to consider anyway…
Queenbee,
Thank you, I will look into it.
Hi Bruce, My husband had an idea for you, he said that possibly you could approach a local high school or technical school and let them know that you are looking for a tutor in Visayan. He seemed to think that many older students would jump at the chance for a small payment and a snack once a week. You could also spend some time conversing with them in English just to let them practice too.
Another idea anyway, I thought that it was a good possibility to learn too, without expensive lessons.
Queenbee,
Thank you and thank your husband. I will look into it.
I am here in the USA and my Fiance (Filipina) has been here two week's her and her family had told me to learn Bisaya first because Bisaya can speak Tagalog but Tagalog can not speak Bisaya. As far as learning to speak their language i believe and so many others most that do not wish to learn are just lazy. My Fiance speaks Bisaya Tagalog Japanese and English and i am slowly having her teach me all. I want to learn just as much as i can and for those already retired living their you must have plenty of time to learn. Also there is this site you can go to they teach for free http://liveinthephilippines.co.....gory/bebe/ and for those wanting to learn Tagalog use http://www.rosettastone.com/
you will learn fast. Good luck!
Terry,
Since your gf is in the states, you have time to learn before you move here, if it your plan.
I am glad you are willing to learn both languages. Reading your comment, your logic sounds flawed. If you lean Bisaya only people who speak that language can understand you, if you learn Tagalog all Filipinos can understand you.
About lazy, ok, many are. There are some that have trouble learning. By reading you will not learn the pronunciation and many voels hare are pronounced different than english speakers. Good luck to your learning.
Hei Bruce,
I just wanted to report back about my progress with Tagalog issue in my house. Luckily for me, after bit of insisting (and couple of big arguments) my asawa ko got the point and started using English all the time. Just recently, we had a get together with some friends, also mixed couples, however this time my wife was only one among filipinas to always use English (not as before when all ladies yapped in Tagalog constantly) and in no time at all other girls started to follow. I can tell you that it was very refreshing that all rest of the guys could join the conversation as well, not as before when ladies and gents separated.
I have a high hopes that until I learn Tagalog, English will keep as connected because I don't wanna end up like one of the guys I saw during my last visit to Philippines. We went out to have a picnic by the beach and in this case the white guy came with about 20 Filipino family members. That group was particularity noisy, apparently they had a good time, except this poor white guy just sat there quietly and looked around with resignation in his eyes.
since I plan to retire there one day myself, I definitely plan to learn Tagalog even before I leave American continent and make sure that English is constantly used in our house over there as well.
Marcel,
I am glad your wife finally understood your discomfort. I hope it will continue when you move to the Philippines.
BTW Bruce, I wonder if you would not mind to write about your experiences from earlier in your marriage with you Pinay wife…
It would be nice to compare the notes.
Myself, I have been married to my wife for just a 2 years now, thereof, we are still considered newlyweds.
There are so many, by themselves very insignificant things we are going trough day by day in our life together that have to do with our cultural differences, which is totally different from what I have experienced with white ladies before…
For example, sometimes I joke with my wife that she has no sense of humor, does not understand sarcasm. Also from time to time when I comment on something and forget about it next second she remains upset about it for 2 days because she takes everything personally.
Marcel,
I will try to write about such differences. I too have been with my wife for a little over two years and our second anniversary is this coming June 9th.
Hei Bruce,
Found your website very interesting.I live in Australia but visit
Davao every year for a couple of weeks.I am married to Filipina
and have a 9yo son. Read your comments about family members
not speaking English when you are present.
I have had the same experience, but mainly from younger family
members. My theory is that younger GenY filipinos lack the respect
for elders as per traditional filipino values. Maybe they see foreigners as just a source of money,whom they dont have to pay
respect for.
Anyway- great website
Rob,
Kiitos nautin sivuston. I find many older Filipinos, whee they are in a job where they never need english forget it. Also many young Filipinos enjoy speaking English. It depends on the person, not the age. Some feel it is not their language so why bother using it, no matter who only speaks English and some are caring enough to try.
The communication isolation is the most difficult thing for me living in the Philippines. I have started paying attention to foreigners when they are out with their lovers family in public, particularly in restaurants, and have found that many times they may be sitting with 24 people, but they are alone and isolate. All they are there for is to pay the bill.
When my next door neighbor is in town he generally invites me to go out to dinner with them at least one time while he is here visiting. On every occassion if not for me he would have been totally isolated. This was particularly noticeable at a birthday party he gave for his lovers son. Family and friends were there, at least 100 people, he had paid for the event held in a local restuarant and except for one lady when the event was over they left and did not say one word to him.
It is a common problem that I think all foreigners living in the Philippines go through rather if they admit it or not.
Tom,
I am glad it is not only me that sees that. I was at a restaurant at a local lodging. There was a foreigner sitting with his lady and 7 female family members. He looked so lonely and bored. All the ladies were eating, talking and laughing and he looks so out of place. Only one or 2 times did his lady tell him what was going on, but only in one or 2 sentences.
I have been leaving in the Philippines for 3 years and you do feel so isolated when people are talking around you and you can't understand. I can speak many Bisayan words, but not at conversation speed. Thanks for the website, I just found it. I am glad to find out I am not alone in Davao/Philippines.
Patrick,
Welcome and thank you for enjoying my site. If you have any observations or experiences you would like to share with the readers, please email me through the “contact me” tab and I will be happy to publish.
This was a very interesting discussion. I have been texting my wife-to-be about this issue. I will be living in Surigao and she says not to try to learn Bisaya or Surigaonon, because they are too difficult and Tagalog is the National language, so I should learn that one and then she can help me learn Surigaonon when I come.
Don,
Good your willing to try to learn before you move there. I have tried at times but never caught on.
i just bumped into your site and got interested. hmmm… i am a Filipina from Mindanao and currently in Cebu working at an american firm. outsourcing is quite booming and i took the opportunity to join the pool of resources Americans need.
i didnt know you guys are a bit insulted when we start talking in our dialect. it not a wonder now why my boss required us to speak in english whenever we are in the office.
thanks for this… and ill keep my twang when i talk to my colleagues tomorrow.
I am glad I don't understand most of what they are saying. Most people's conversations are usually gossip anyway, in any language. I have been married to a filipina for 14 years and have had many a christmas and new years where tagalog was the primary language. If it is important enough for me to know my wife will interpret. I have a few foreign friends who speak tagalog well. It doesnt seem to make things any better from what I can see. Ignorance is bliss!
Paul,
If you like to be in a situation where everyone is talking but you cannot follow what is being said and cannot be part of it, then it is a great situation for you.
Don,
I was meaning, if you would so be inclined, to write about your trip and experiences on your trip.